Miten Aalto-yliopisto perustettiin kolmen korkeakoulun raunioille?

Vaikken itsekään tiedä mitä ajatella A?-altoyliopiston logosta (onko se iso keskisormen näyttö Aallolle? vitsi? vakavissaan tehty aito logo? viimeisen yön ideapläjäys?) niin ainakin se kuvastaa Aaltoa mitä parhaiten. Se kuvastaa yliopiston harjoittamaa social engineeringiä ja sen teokraattista/diktatorista valta-asetelmaa.

Selitän tarkemmin. Aikaisemmin yliopistojen hallintomalli perustui hyvin edistykselliseen (ja edustukselliseen) demokratiaan, jossa yliopistoyhteisö päätti omista. Hallintomalli oli itseriittoisa ja takasi demokratia yliopistossa. Yliopistoyhteisö päätti omista asioista täydellisesti. Yliopistodemokratia meni jopa tavallisen lainsäädännön yli. Mallin ei nähty toimivan, kun muutoksia ei tullut. Syytettiin keskiryhmää. Kirjastonhoitajat, tutkijat ja opettajat joutuivat syntipukiksi asioihin, jotka eivät liity mitenkään heidän ammattikuvaansa. Vahtimestarin niskaan sysättiin opetuksen kehityksen hitaus, toimimaton sähköpostijärjestelmä, ikuisuusvirkaa nauttivien professorien laiskuus ja huono menestys rankingeissä.

Oikeasti ongelma muodostui rehtorista, dekaaneista ja heidän vallankäytöstä, mutta asia on liian itsestäänselvä ja kivulias myönnettäväksi. Rehtori pystyi jyräämään asioita läpi ilman keskustelua ja muuttamaan hallituksia ja muita elimiä pelkiksi kumileimasimiksi. Tämä tyrehdytti älyllisen keskustelun yliopiston kehittämisestä. Yleensä luulisi, että ongelmaa korjataan sieltä missä se on. Luulisi. Aalto-yliopistossa valta siirretään juuri niille tahoille, jotka sitä ovat kahmineet itsellensä jo tähän asti haitaten demokratiaa, eli rehtorille ja yksikönjohtajille.

Nykyinen hallintomalli tulee takaamaan rehtorille määräämättömät oikeudet hallita yliopistoa niinkuin se parhaaksi katsoo. Rehtori voi muuttaa yliopiston muotoa täydellisesti. Hän päättää (käytännössä) yksin kaikista säännöistä, kaikesta toiminnasta ja miten se järjestetään, hän päättää yksin jokaisen ihmisen työsuhteesta, opetusyksiköiden lakkauttamisesta ja perustamisesta. Jos yhteiskunnassa yksinomaan presidentillä olisi oikeus laatia lakeja, päättää kaikkien yhteiskunnan yritysten ja valtiontahojen toiminnasta, kaikkien työntekijöiden palkoista ja yleisesti yhteiskunnan järjestyksestä ilman että eduskunnalla olisi mahdollisuutta puuttua millään tavoin toimintaan kutsuttaisi tätä diktatuuriksi. Mutta Aalto-yliopistossa, joka muuten on malliesimerkki Orwellin newspeakista (kaikki ongelmalliset käsitteet ja sanat kirjoitetaan uusiksi niin ettei niillä voi tuoda esille ongelmia), newspeakin ja yhteisön kurissa pitämisen avulla tätä kutsutaan ihan muuksi. Ongelmana "vahvaa johtajuutta" tai "managerialistista hallintomallia" ei nähdä. Jos vain Euroopan fasistit olisivat osanneet kielenkäytön yhtä hyvin...

Akateemisten asian komitealle kaavailtiin yliopistolaissa vahvaa roolia. Mutta se on Aalto-yliopistossa pelkkää lumetta. AAK:n roolina on vahvistaa vain pari päätöstä kumileimasimena. Yliopistolain vaatimukset elin täyttää rimaa hipoen. Rima heiluu mutta jää juuri ja juuri ylös niin että suoritus on yliopistolain mukaan sallittu. AAK:n ja yliopiston hallituksen rooli on siinä mielessä analoginen, ettei kummassakaan opiskelijoilla ja henkilökunnalla ole valtaa. Ero puolestaan on siinä, että AAK:ssa ei kuule ja tiedä mistä edes yliopistossa päätetään. Valta on piilotettu yliopistoyhteisöltä. Aallon hallitus ja rehtori eivät julkista päätöksistään edes päätösluetteloita, joten kaikki on rehtorin lupausten ja sanan varassa. Kaikki opiskelijoiden ja henkilökunnan osallistuminen jatkossa on siis rehtorin armon varassa. Voin kuvitella kuinka paljon jatkossa nähdään kriittisiä mielipiteitä päätöksissä, kun ne tälläkin hetkellä on lakaistu maton alle. Tällainen epäakateeminen keskustelun kulttuuri on omiansa näivettämään yliopiston toiminnan ja päätöksenteon.

Yhteiskunnassa, yliopistossa ja ylioppilaskunnassa on epävarmat ajat. Se heijastuu pelkoina tulevaisuudesta. Ei ole ihme, että Aalto-yliopisto toteutuu juuri nyt. Vaikka samaa projektia on yritetty jo viimeiset sata vuotta ei se aikaisemmin olisi ollut mahdollista.

Syitä on pari. Merkittävin niistä on ehkä ylioppilaskuntien ja yliopistojen luhistuminen. Yliopistoissa ristiriita näkyy helpommin: HSEtä on markkinoitu viimeisen vuosikymmenen Suomen parhaana kauppatieteellisenä yksikkönä. Markkinointia on harrastettu niin paljon että siihen on alettu uskoa itsekin. Virhe. Tämä on johtanut siihen, että HSE:n on pakko tehdä jotain ettei ongelmat ja puutteet tule esille. Tutkimuksen arvioinnissa kauppakorkeakoulusta yksikään tutkimusta tekevä yksikkö ei päässyt Aalto-yliopiston parhaiden yksiköiden listalle. Toissijaiselle listallekin pääsi vain yksi tutkimusta antava ryhmä. Parhaiden yksiköiden listaa jyräsivät TKK ja TaiK. Taikissa ei edes ole keskitytty tutkimukseen valtavasti, koska koko alan tutkimusalue on olematonta ja täysin neitseellistä maaperää pääosin. Vaikka TaiKissa ei ole vahvaa tutkimusperinnettä ja tutkimuksenarviointi suoritettiin väärin (arvosanoja heikentävin kriteerein) päihitti TaiK ylivoimaisesti Kauppakorkean. HSE:n statusta huippuudesta pidetään yllä erinäisin esteettisin keinoin mm. sertifikaatein. Näitä logoja sitten tuodaan esille jokaisessa puheessa. Jos korkeakoulun laatu on maailmanluokkaa, niin olettaisi että siitä on järisyttäviä esimerkkejä näytettäväksi? Niinpä. Ei edes yhtä taloustieteen Nobel-palkintoa sadan vuoden aikana.

Sen mitä olen kuullut ja nähnyt on HSE:n opinnot hyvin joustamattomia ja ehkä osin koulumaisiakin. Moni opiskelija haluaa valmistua mahdollisimman nopeasti, koska yliopisto on luusereille. Niitä, jotka jäävät tutkijoiksi ja opettajiksi pidetään monesti epäonnistujina. Miltä tuntuu oppia luuserilta? CEMS-ohjelma rankattiin maailman parhaaksi kauppatieteelliseksi ohjelmaksi. Viestinnässä "HSE osallistuu CEMS verkostoon" kääntyi muotoon "HSE tarjoaa maailman parasta opetusta." Näyttämisen tarve on kova ja pelko totuuden ilmi tulemisesta suuri. Näin ollen HSE:n oli pakko lähteä mukaan Aalto-yliopistoon jotta hype ei lakkaisi. Ulkopuolella itsenäisenä yksikkönä sitä olisi arvioitu realistisemmin oikein kriteerein ja se olisi tietänyt korkeakoululle ankeita aikoja.

TaiKissa puolestaan rehtorin valtakausi venyi liian pitkäksi. Yli 20 vuotta valtaa johtaa helposti vallan keskittymiseen ja se johtaa taas yksipuoleiseen johtamiseen. Moni ihminen pelkäsi rehtoria ja kesti kauan kunnes pinna venyi liian pitkälle ja rehtori sai mennä. Aalto-yliopisto oli viimeinen naula arkkuun. Juuri kukaan ei sitä halunnut ja se runnottiin sellaisessa asussa läpi TaiKin hallituksessa ettei moni tajunnut hyväksyneensä edes sitä. Moni vihaa Aalto-yliopistoa edelleenkin eikä syyttä. Tähän päivään mennessä Aalto-yliopistosta ei ole kuulunut mitään muuta kuin kehnoja uutisia. Se heikentää ja uhkaa sitä kaikkea mikä taikissa on tehty hyvin. Skype kielletään, omat palvelimet kielletään, sähköpostilaatikko pienenee, pakkomuuttoa otaniemeen halutaan, jatkuvaa uhkaa pakollisista Aalto-opinnoista.... Aalto-yliopisto pakottaa kaikki saman Maon kiinalaisen uniformun alle joka hiertää ja on epäkäytännöllinen, mutta koska kaikilla on se oltava eikä johtoa saa kritisoidan, niin sitten sitä on pakko pitää. Jos hiertävää pistelevää uniformua kritisoi, saa pelätä työpaikkansa ja yksikön rahoituksen puolesta ja kuulla olevansa vanhanaikainen ja vastarannan kiiski. Älykäs jä älytön kritiikki on demonisoitu, meni kehitys eteenpäin tai taaksepäin.

TaiK edellinen rehtori oli etääntynyt yhteisön haluista ja näkemyksistä vaikka keräsikin lisärahoitusta ja lisäresursseja korkeakoululle erityisen ansiokkaasti. Hän toteutti uudistusohjelmaa, joka suosi muutamia yksiköitä mielivaltaisesti ja syrji toisia. Päätöskriteerit olivat enemmän uskon ja esteettisen arvioinnin varassa. Kun rahaa syydetään pitkään kyllä tuloksiakin alkaa näkyä. Ja sillä perusteella taas rahaakin taas voi lisätä. Eräs yliopiston lempilapsista, Elokuvataide, veti pohjat tutkimuksen arvioinnissa. Lähestulkoon suori rivi ykkösiä eli kehnoimpia arvosanoja. Elokuvataiteessa opiskelijaa kohti on kymmenen kertaa enemmän rahaa kuin monissa muissa yksiköissä ja opettaja-opiskelijasuhde on aivan Suomen huippua. Mutta kukapa ei Suomen elokuvakoululle haluaisi rahaa antaa.

TKK ei kaatunut kahden muun korkeakoulun tavoin kehnoon ja epärealistiseen johtamiseen vaan omaan mahdottomuuteensa. TKK:n hallinto on paisunut ja paisunut kuin kakkutaikina. Opiskelijoiden ja akateemisen henkilöstön määrä on pysynyt suhteellisen samana vuosikausia, mutta hallinnon henkilöstön määrä on moninkertaistunut. Henkilökuntaa per opiskelijalukumäärällä TKK olisi maailman huippuyliopistojen kanssa samoissa lukemissa. Se on aivan fantastinen. TKK on vain päättänyt käyttää kaikki rahansa hallintoihmisiin. Samanaikaisesti kun rehtorin alla työskentelee valtava hallintokoneiston armeija, jonka pitäisi pystyä mihin tahansa, ei kukaan johda yliopistoa. Ei hallitus, ei rehtori, eikä oikeastaan edes hallinnon virkamiehetkään. Yliopiston rehtoriksi valittiin ihminen jota vähiten vihattiin ja jota kukaan ei tehtävään halunnut. Yliopisto on iso kaaos. Opintoja ei voi uudistaa ja palveluissa ollaan virkamiesten armoilla jotka päättävät kaikista asioista mielivaltaisesti.

Myös ylioppilaskunta TKY on kasvanut samanlaisiin valtaviin mittasuhteisiin. Konsensushakuisessa yhteinäiskulttuurissa ei voi tapahtua radikaaleja muutoksia. Varsinkaan kun opiskelijoiden habitus päätöksenteossa on lähtökohtaisesti konservatiivinen. Vaikka TKY:n vuosibudjetti ja varallisuus on ollut miljoonia euroja, ei se ole kyennyt hoitamaan pieniäkään ongelmia IT-hallinnon ja Tila- ja turvallisuuspalveluiden kanssa. Se ei ole pystynyt muuttamaan yliopistoa opiskelijalähtöisemmäksi. Ei vaikka ylioppilaskunnan läheisyydessä työskentelee lähes kokopäiväisesti satoja ihmisiä. TKY toiminta opiskelijan edunvalvojana tuli siihen pisteeseen, että enää ei ollut muuta mahdollisuutta. Aalto-yliopiston kannattaminen ja TKY:n lopettaminen oli siis aivan nerokasta edunvalvontaa. Se oli lupaus siitä, että joku voisi edistää jatkossa opiskelijan asemaa yliopistossa.

HSE:n ylioppilaskunnan KY:n tilanne on osittain sama, mutta kuitenkin parempi. Keskusteluyhteys toimii hallintoon hyvin ja ihmiset tulevat toimeen. Yliopisto on hyvin responsiivinen ja ylioppilaskunta aktiivinen. Mutta opetus silti kaipaisi enemmän panostuksia ja uutta verta. KY kuitenkin sortui samaan kuin HSE ja alkoi puhumaan Aalto-yliopiston puolesta voidakseen ratkaista sillä omia sisäisiä ongelmia samalla tavoin kuin muut yliopistot ja TKY. Se oli tapa saada opetusta paremmaksi joka muutoin oli jämähtänyt vanhoille urille. Ajateltiin, että se oli myös tapa saada tutkinnolle lisää arvostusta ja HSE:n arvostushan perustui paljon juuri esteettisiin dekoraatioihin kuten sertifikaatteihin ja markkinointiin.

TOKYO vastusti hanketta eikä moni TOKYOn toimija vieläkään sitä kannata. Taikkilaisilla oli halua pitää yliopisto pystyssä omin voimin ja autonomisena eikä luvattua rahaa pidetty tärkeämpänä kuin omaa identiteettiä. Luvattuja rahoja ei ole näkynyt eikä näillä näkymin tule koskaan näkymäänkään. Vaikka Taikin opetuksen laatua ei silloinkaan pidetty riittävän haastavana ja korkeatasoisena on taikista tullut nyt Aalto-yliopiston esikuva. TaiKin keskinkertainen opetuksen laatu on muuttunut yhtäkkiä huippuluokkaiseksi kun sitä on verrattu kahteen muuhun korkeakouluun. Jämähtääkö nyt TaiK paikalle kun se on laakeroitu? Toivottavasti ei. Aallon myötä omiin sisäisiin ongelmiin on kiinnitetty vähemmän huomiota. Enää ei taikin koulutusohjelmat taistele toisiansa vastaan rahoista saavutuksia korostamalla kun uhkana on Aalto-yliopisto, TKK ja HSE.

TOKYO ei kuitenkaan voinut keskeyttää hanketta kun vastassa oli viisi valtavaa dinosaurusta. TOKYOn sisäiset ongelmat kulminoituvat siihen, että ihmisiä ei ole helppoa saada mukaan. Kokopäiväistä palkkaa ei voi maksaa hallituksen jäsenille muiden ylioppilaskuntien tavoin eikä valmistelemassa ole armeijaa ylioppilaskuntasihteereitä. TOKYOn vahvuus on se, että ne jotka ovat mukana ovat yleensä hyvin osaavia ja ammattitaitoisia, mutta ei muutama ihminen koko maailman taakkaa voi kannattaa. Aika on rajallinen. Kun älyllisiä argumentteja ja keskusteluita ei kuunnella ja kun valmistelussa kaikki viisi (sittemmin kuusi) organisaatiota jyräävät massallansa, ei taikkilaisen opiskelijan edulla ole paljoa merkitystä. Mahdollisuudet vaikuttaa voidaan laskea henkilötyövuosissa tai budjetissa. Ne ovat olemattomat.

Kun yliopisto (taik) hoitaa jo tällä hetkellä monia ylioppilaskunnalle katsottavia tehtäviä voi ehkä ymmärtää miksei taikkilaisia näy jatkuvasti kaikissa kokouksissa. TaiKkilaiselle maailma on avoin ja ainutkertaisia mahdollisuuksia tulee ikkunoista ja ovista. Kun näiden kanssa huomiosta kilpailee epämiellyttävän organisaation tylsä kokous, ei ole vaikea arvata kumpi valitaan. Samalla kun TaiK hoitaa opiskelijoiden tehtäviä jopa hallinnon opiskelijaedustajarekrytoinnista lähtien, on mielenkiinto kuulla opiskelijoiden mielipiteitä kasvanut. Kun joutuu itse näkemään vaivaa että saa opiskelijan äänen kuuluviin, sitä myös kunnioitaa ja kuuntelee enemmän. Väittäisin että taikin henkilökunta on aidosti kiinnostunut opiskeijoiden ajatuksista ja voi toteuttaa ne menettämättä kunniaa tai astumatta kenenkään isomman kihon varpaille.

Myös poliittiset erot näkyvät. TaiKilla ja TOKYOlla on hyvin vasemmistolainen historia ja sen vuoksi ihmiset keskustelevat aidosti asioista huomattavan paljon enemmän. Individualistisen ympäristön ja keskustelevuuden vuoksi kenellä tahansa yksittäisellä opiskelijalla on mahdollisuus muuttaa yliopistoa. Siihen ei tarvita hallinnon päätöksiä tai edustajiston suurkokouksen hyväksyntää. Kun ei tukeuduta oikeistolaiseen yksi vahva johtaja tekee päätökset meidän puolestamme mentaliteettiin nähdään omat mahdollisuudet vaikuttaa ja niitä myös aktiivisesti käytetään. Konflikti Aalto-yliopiston ja taikin opiskelijoiden välillä on siis vasemmisto-oikeistoakselilla myös. Aalto-yliopistossa ei ole totuttu siihen että joku alempiarvoisena pidetty voi tuoda ajatuksia tai vastustaa päätöksiä. Niitä on parasta vastustaa, ettei maine, kunnia ja valta mene. Keskusteluun alempiarvoisten ja tietämättömien kanssa ei parane sortua, sillä kohtahan kaikilla voi olla jotain sanottavaa asiasta eikä aika riitä kuunnella kaikkia.

Sen sijaan kekkoslaista kulttuuria noudattavalla TKY:llä asioille tarvitsee virallisen leiman ja ne kiertävät byrokraattisen koneiston kautta. Se tuo turvaa joukkokulttuurissa. Ei tarvitse yksin kantaa vastuuta tai asettua erilleen muista. Ei ole riskiä olla väärässä tai riskiä että joutuu kantamaan vastuun. Kaikille halutaan antaa yhdenvertainen mahdollisuus, mutta samalla kaikki kumartavat yhtä aatteellista johtajaa joka on vanhempi kokeneempi opiskelija. TKY:läisille on ollut ehkä hankala sopeutua ajatukseen, ettei ole yhtä ainutta johtajaa, ei yhtä ainutta totuutta eikä yhtenäisyyttä. Kun yksittäiset ihmiset ovat erimieltä ovat he joko yhteisesti valittuja johtajia tai heidän on oltava väärässä. Vähemmistödiktatuuri uhkaa enemmistöä.

Näistä lähtökohdista sitten Aalto-yliopisto pyrkii ideologista muutosta toteuttamaan. Kun Aaltoa vastassa on viisi suurta dinosaurusta, on pakko turvautua järeämpiin keinoihin. Koska dinosauruspuistoa on hankala hallita on Aalto-yliopiston keskushallinto päättänyt leikata sauruksilta päät. Jatkossa ei saa enää käyttää lyhenteitä TKK, TaiK ja HSE, vaan kaikki tulee lyhentää sanalla Aalto. (krhmm.. Maon uniformu). Vanhoja tunnuksia ei saa käyttää ja samalla uuttakaan ei saa vielä käyttää. Jatkossa kaikki tunnukset ovat yksi ja yhteinen A?-tunnus, jossa alla lukee Aalto sitä Aalto tätä. Valta pyritään keskittämään niin, ettei sisäisillä toimijoilla ole mahdollisuutta puuttua muutokseen. Valtaa on karsittu oksasaksien sijasta moottorisahalla ja kun muutosjohtajuus päättyy ei paluuta vanhaan ole. Muutosjohtajuus tarvitsee sitoutumista ja sopeutumista, ei kriittisiä näkemyksiä moottorisahoista.

Jukka Liukkonen
Punavihreä edustajistoryhmä

Tutkimuksen arviointia ja "arviointia"

Paljon hehkutettu Aalto RAE (tutkimuksen arviointi) on tullut. Tuloksia on pantattu koko kesä, enkä itse ymmärrä vieläkään miksi. Yleensä yliopistomaailmaan kuuluu avoimuus, mutta ilmeisesti sitten haluttiin rakentaa jonkinlaista kohokohtaa ja saada ihmiset tulemaan Aalto-yliopiston kahvitilaisuuteen.

Uskoo kuka mitä haluaa, mutta pidän itse huvittavana sitä, että RAEssa puolet Aalto-yliopiston yksiköistä sai Very Good International Level tai paremman arvosanan (eli lähestulkoon maailman huipulla tai suunnannäyttäjä maailman muille yksiköille). Kun näen maailman kirjallisuutta alalta kuin alalta, niin en löydä koskaan mitään meidän kolmesta yliopistosta. Sen sijaan monia muita nimekkäitä yliopistoja löytyy. Herää kysymys että mikä (sosiaalinen) ilmiö vääristymän aiheuttaa...

Aaltoyliopiston taiteen, taidekasvatuksen, arkkitehtuurin ja muotoilun kannalta raportti herättää kaksijakoisia tunnelmia. Toisaalta kuulemani mukaan puolet TaiKista pääsi parhaat yksiköt -listalle, mutta itse arviointi tehtiin täysin vääristä lähtökohdista.

Tuloksissa näkyy se mitä arvioinnissa pelättiinkin. Arviointi on tehty TKK:n tieteenfilosofisesta lähtökohdasta, eikä taiteen täysin erilaista paradigmaa ole joko osattu, viitsitty tai haluttu huomioida. Koko taidetta, muotoilua ja arkkitehtuuria arvioi vain yksi paneeli, joka teki töitä yli kaksin verroin seuraavaksi kuormitetuimpaan ryhmään nähden. Kun muut ryhmät nauttivat lounaita ja viettivät vapaa-aikaa kesäisessä helsingissä lomaillen paiski työryhmä hiki hatussa raportteja.

Kyse ei ole vain (palkkiollisten) panelistien jaksamisesta vaan myös arvoista. Näyttää että taidetta arvostetaan puolet vähemmän kuin tekniikkaa. Se on haluttu työntää syrjään ja panelistirahat käyttää tekniikan ja talouden arviointiin. Sinänsähän sillä ei ole mitään merkitystä että kuinka paljon panelistit tekevät työtä. Mutta kyse on paljon painavammista asioista.

Kyse on siitä, että sillä ainoalla ryhmällä ei ole aikaa kirjoittaa ja analysoida taiteellista tutkimusta yhtä syvällisesti kuin teknis-taloudellisilla ryhmillä. Ryhmien on tarkoitus tuottaa suosituksia, ja olematon aikamäärä on kaikki poissa taiteen tutkimuksen kehittämisestä. Kun aikaa on reilusti alle puolet vähemmän kuin muilla ja pitää venyttää aikatauluja illanviettojen päälle ei hyvä tule.

Arviointi on muillakin tavoin suoritettu kehnosti. Arkkitehtuurilla, ympäristötaiteella ja elokuvataiteella on yhtä paljon eroa keskenään kuin BioIT-ohjelmalla, kauppakorkeakoulun laskentatoimella ja teknillisen fysiikan tutkijakoululla. Silti yksi ryhmä arvioi näitä ja kuvataideopetuksen kymmenien vuosien päähän ulottuvaa toimintaa ja muita alueita joissa heillä ei ole edes riittävää pätevyyttä. Jopa asiantuntijaryhmä huomautti että arvioinnin pohjana käytetyt kriteerit ovat väärät luoville aloille. Kyllä tällainen asia olisi pitänyt osata tarkistaa valmisteluvaiheessa.

Näyttää selvästi että TKK-johtoisella toiminnalla oli oma lehmä ojassa. Taiteellista tutkimusta ei tunnuta arvostavan lainkaan. RAE:sta näkyy hyvin joidenkin TKK:n tutkijoiden ylimielinen asenne, jonka mukaan mikään humanistinen tai ihmistiede ei ole lainkaan tutkimusta. Kuvaavaa on, että taidetta arvioiva paneelin numerokin on aivan viimeinen.

Vuoden vaihteessa suoritetaan TAE, eli opetuksen arviointi. Toivon todellakin että silloin on vähintään kaksi tai kolme ryhmää arvioimassa taiteen alan opetusta, ja että opetusta ei tälläkin kertaa mene TKK:n näkemysten mukaan. Taiteen alan opetus on mielestäni varsin laadukasta, joskaan ei niin suoraviivaista ja johdonmukaista kun monilla muilla aloilla.

Jukka Liukkonen

Punavihreä edustajistoryhmä

Aiepäätös pysyi - Myös taiteilijat mukaan hallitukseen!

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan toiminnalla on nyt jonkinlainen pohja. Nimittäin edustajisto pystyi kriisikokousten jälkeen sopimaan säännöt. Taideteollisen opiskelijoille on ollut tärkeää että myös taiteilijoilla ja muotoilijoilla on mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua uuden yliopplilaskunnan toimintaan joka muutoin on niin teekkari ja kylterivetoista.

Kolme ylioppilaskuntaa sopi jo viime vuonna yhteisesti ns. aiepäätöksestä, joka puuttuisi ongelmaan ja takaisi kaikille opiskeljoille mahdollisuuden päästä hallitukseen. Tätä moni teekkari ei hyväksynyt, mutta lopulta kuitenkin moni taipui sen kannalle kun asiasta äänestettiin. Hyvä että näin.

Taikkilaisia kokouksessa, ei tällä hetkellä piirtämässä

Edustajistoa voinee myös kiittää päätöksestään päästää 430 äänestäjää/opiskelijaa edustavat nykyisten ylioppilaskuntien hallituksen jäsenet osallistumaan edustajistotyöskentelyyn. Edellisessä kokouksessahan heidät jäävättiin, mutta nyt jääviys poistettiin hallituksen jäsenten osalta. Valmistelu on osoittanut että alkuun oli valmistauduttu puutteellisesti eikä otettu huomioon moninaista ongelmavyyhtiä joka alun erimielisyyksistä seurasi. Esimerkiksi esteellisyydestä olisi pitänyt ehdottomasti määrätä jo vaaliohjesäännössä myös koko syksyn osalta sihteeristölle.

Ei ole hyvä juttu että edustajisto ensimmäisenä kautenaan määrää sen kuka ei saa osallistua toimintaan, vaikka on valinta on suoritettu vaalein. Tilanne on etäisesti verrattavissa siihen, että eduskunnan hallituspuolueet määräisivät määräenemmistöllä oppositiota osallistumasta eduskunnan työskentelyyn. Vaalisäännöissä tuskin vastaavaa harmaata vyöhykettä tulee enää tulevaisuudessa mutta asiasta olisi hyvä ottaa opiksi. 

Jukka Liukkonen
Punavihreät

ayy.fi hakkeroitu

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan ayy.fi on muuttanut muotoansa juuri edustajiston kokouksen alla. Tilalle on ilmestynyt teekkarilakki. Näin humanistin järkeilyllä voisi ajatella että deduktiivinen päättely johtaisi jonnekin missä teekkareita pyörii enemmänkin.

Ehkäpä joku teekkaritoimihenkilö tai aktiivi osaa täsmentää asiaa tarkemmin? :)

Sinänsä parempaa ajankohtaa asialle ei olisi voitu valita. Säännöt olivat vaakalaudalla ja niitten mukana koko ylioppilaskunnan tulevaisuus. Säännöt saatiin kriisitoiminnalla hoidettua kasaan ja jopa hyväksyttyä. Jos toisin olisi käynyt, olisi sivustosta tullut hyvin arka asia ja eikä se olisi taatusti lisännyt neuvotteluasetelmia tai intoa.

Nyt se jäänee historian kuriositeetiksi. Nopeimmat saattavat vielä ehtiä katsomaan www.ayy.fi -sivua.

Jatkomietteitäni on: 

Tuleekohan tästä juttua Hilskan de facto ylläpitämälle alkkarit.fi sivustolle joka on sivun mukaan aaltolaisen tiedonlähde. Liukkosen de facto päätoimittama punavihreiden oma AaltoInEnglish (Aalto-yliopiston uutiset englanniksi) on julkaissut lyhyen uutisen aiheesta. Näin tarkemmin pohtien ehkä noita AaltoInEnglish uutisia pitäisi englanniksi kutsua newslet -sanalla... kuulostaa kuvaavammalta.

AYYE:n säännöt myös hyväksyttiin, mutta niistä omassa blogi-tekstissä

Cheers

Kuka sinua edustaa?

Voi olla hankala ymmärtää taustalla kyteviä ongelmia ellei ole tarkkaa tietoa millaisia ihmisiä edustajistossa oikein on ja millaisilla tavoitteilla. Joten tässä taulukko aatteiden runsaudesta (ja niiden numeerisen vaikutusvallan määrästä, tosiasiallinen vaikutusvaltahan on jotain muuta)

Edustajiston koostumus, valtasuhteet ja ideologiat:

Uudistusmieliset ja arvoliberaalit
	Edustajistoryhmän nimi	Vaaleissa ehdolla olleen listan nimi	Arvot, tavoitteet / ryhmä jos ei arvoja
	Punavihreä edustajistoryhmä (3)	Punavihreät (3)	Hyvinvointi, ekologisuus, akateeminen vapaus, yliopistodemokratia
	Edustajistoryhmä Avainrengas (13)	Sinivihreät 1 ja 2 (5)	Monimuotoisuus, opiskelijalähtöinen oppimiskulttuuri, tarkoituksenmukaisuus
		iThink (5)	Monimuotoisuus, asuntoasiat, kampus Helsingin keskustassa
		Kauppiksen porvarit (2)	Puoluepoliittinen: Kokoomus ***)
		Force Majeure (1)	Kylteri
	Oikea Aalto (2)	Oikea Aalto (1)	Liikuntapalvelut, kansainvälisyys, sivuainemahdollisuudet
		Kokoomusteekkarit (1)	Puoluepoliittinen: Kokoomus
	Pro Arten ja Kulttuuriliiton edustajistoryhmä (4)	Pro Arte (2)	Taideopiskelijat
		Kulttuuriliitto (2)	Kulttuurijärjestöt
	Jämerän edustajistoryhmä (12)	Luova Liitto (5)	Teekkari
		ProTeekkarit (4)	Teekkari
		Voltti (3)	Teekkari
	Edustajistoryhmä Ratas (11) *) Renkaan tavoitteet: - TKK:n opintojen mitoitus - TKK:n Liikuntapalvelut - Otaniemen asunnot - Pro Aalto-yliopisto	Polytekarna (3)	Kaksikielisyys, monikultuurisuus, opiskelutilat *
		Veijo W (1)	Teekkari *
		Nuori Akti (1)	Teekkari *
		Kone (3)	Teekkari *
		Sateenkaari (2)	Teekkari *
		Pallas Athene (1)	Teekkari *
Konservatiivit

Näillä ryhmillä ei ole edustajistossa valtaa:

	Edustajistoryhmän nimi	Vaaleissa ehdolla olleen listan nimi	Arvot, tavoitteet
		Vihreä Aalto (0)	Läheinen sidos: Vihreä puolue **)
		Aalto-yliopiston demarit (0)	Puoluepoliittinen: SDP
		Keskeiset (0)	Läheinen sidos: Keskusta
		Aaltopiraatit (ei ehdolla)	Piraattiaate

**) Läheinen sidos: PUOLUE tarkoittaa että taustaryhmä on yhteistyössä puolueen tai sen nuoriso-osaston kanssa mutta yhdistykseen liittymällä ei liity puolueeseen.

**) Puoluepoliittinen: PUOLUE tarkoittaa että yhdistyksen jäseneksi liittymällä liittyy puolueesen.

Jukka Liukkonen
Punavihreät

ELO:n näkökulmaa

Tämä teksti julkaistiin Suomen elokuva- ja televisiotyöntekijöiden liiton Lehtiset-lehdessä marraskuussa 2008. Pienin päivityksin esitän sen nyt myös täällä tarjoamaan Elokuvataiteen ja lavastustaiteen osaston näkökulmaa Aalto-sekoiluun.

Aallonharja vai aallonpohja?

Vuosi sitten Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen ja lavastustaiteen osaston dokumenttielokuvan opiskelija Miia Tervo kirjoitti koulun käytävän seinään punaisella tussilla "Huippuopiston miehet ne yrittää kääntää mun pään, mutta se ei onnistu koska kuulen korpeimme kuiskintaa". Teksti kirjoitettiin seinään, jonka viereisellä seinällä oli yhteisötaideteos, johon kuka tahansa sai kirjoittaa mitä tahansa. Tässä seinässä olleet "reksi on seksihomo" -tekstit eivät herättäneet kenessäkään intohimoja, mutta viereisen huippuyliopistoaiheisen tekstin tekijä selvitettiin valvontakamerakuvista ja häntä uhattiin poliisitutkinnalla, ellei hän maalaa tekstiä piiloon. Opiskelijaa puolustanutta henkilökunnan jäsentä uhattiin irtisanomisella.

Tämä vuoden vanha tapahtuma kuvaa edelleen hyvin sitä, miten huippuyliopiston (tai nyttemmin jo Aalto-yliopiston) valmistelu on sujunut koulussamme. Länsirintamalta ei mitään uutta.

Kuukautta myöhemmin yli yhdeksänkymmentä osaston opiskelijaa marssi yhdessä Hämeentietä pitkin luovuttamaan Teatterikorkeakoulun rehtorille turvapaikka-anomuksen. Toistaiseksi viimeisimpänä tempauksena olimme mukana järjestämässä mielenosoitusta sivistysyliopiston puolesta eduskuntatalon portailla toukokuun 2008 lopulla. Olemme kutsuneet Taideteollisen korkeakoulun johtoporrasta tapaamaan osaston opiskelijoita ja selittämään näkemyksiään, ja kahdesti he ovat käyneetkin. Kummastakaan kerrasta ei tullut hullua hurskaammaksi.

Meteliä on siis pidetty. Mutta tuloksia ei ole näyttää; Taideteollinen korkeakoulu lakkaa olemasta vuodenvaihteessa 2010, ja Elokuvataiteen osastosta tulee sen mukana osa Aalto-yliopistoa, josta harva tietää edelleenkään mikä muu se tulee olemaan paitsi hallinnollinen säästöprojekti.

Edellisessä tapaamisessa hallintojohtaja Pekka Saarela sanoi meille opiskelijoille, että meidän ja henkilökunnan ääntä kuunnellaan, ja me muokkaamme itse oman paikkamme uudessa yliopistossa. Kysyin häneltä suoraan, että miksi sitten, kun sekä Elokuvataiteen osaston osastoneuvosto professoreineen, lehtoreineen ja henkilökunnan jäsenineen, sekä osaston opiskelijajärjestö ETL Ry:n hallitus ovat yhteen ääneen ilmoittaneet, että me emme halua olla tämän projektin kanssa missään tekemisissä, sitä ei meille sallita? Miksemme saa irtautua? Onko kysymys sittenkin ehkä arvovallasta eikä oikeista opetustavoitteista? En saanut vastausta.

Ehdotettuamme syksyllä 2007 sitten vastineeksi Aalto-yliopistolle uuden Taideyliopiston perustamista, meille kerrottiin, ettei sellaista ole luvassa. Kuitenkin vuoden vaihduttua opetusministeri Sarkomaa ilmoitti, että Taideyliopisto perustetaan, vaan meitä ei sinne huolita. Teatterikorkeakoulu, Tampereen yliopiston Näyttelijäntyön laitos ja Kuvataideakatemia (sekä myöhemmin ilmeisesti myös Sibelius-akatemia) muodostavat tämän taiteen mekan.

Taideteollinen korkeakoulu on osastojen yhteenliittymänä historiallinen jäänne. Elokuvataiteella ja etenkin lavastustaiteella on huomattavasti enemmän rajapintaa teatterin ja kuvataiteen kuin muotoilun tai grafiikan aloilla. Itse en tunne muiden osastojen opiskelijoita käytännössä lainkaan. Nyt kun TaiK joka tapauksessa lakkaa olemasta, olisi luonnollinen hetki pilkkoa se loogisesti, aloittaa puhtaammalta pöydältä. Tätä ei kuitenkaan olla tekemässä - ilmeisesti juuri arvovaltasyistä.

Mitä me sitten pelkäämme? Tällä hetkellä Elokuvataiteen ja lavastustaiteen osastolla on asiat melkoisen hyvin. Rahaa voisi aina olla enemmän, mutta sillä pärjätään mitä nyt on. Tässä tuloksetkin näkyvät: ELO:n harjoituselokuvat voittavat palkintoja kansainvälisillä festivaaleilla, ja viime syksynä koko osasto palkittiin parhaasta elokuvataiteen opetuksesta Pietarin opiskelijaelokuvafestivaaleilla. Sanonta "don't fix it if it ain't broken" tulee mieleen.

Huippuyliopistoshow:n aloitti Raimo Sailaksen johtaman työryhmän tekemä raportti, ja siinä sanotaan (useita kertoja copy-pasten voimalla), että uuden yliopiston strategian kannalta epäkeskeiset koulutusalat voidaan ja tullaan lakkauttamaan. Uuden yliopiston strategia on tekniikan, talouden ja muotoilun rajapinnan hyödyntäminen uusien innovaatioiden tuottamisessa. Kuka tahansa voi nähdä, että elokuva ei tule olemaan tässä keskiössä, ja siksi olemme oikeutetusti huolissamme.

Elokuvataiteen opiskelijat näkevät suuria mahdollisuuksia elokuvan opetuksen kehittämisessä, ja nämä visiot jakaa osaston tämänhetkinen opetushenkilökunta. Elokuvaohjauksen opiskelijana opintoihini kuuluu yhteensä kuusi viikkoa henkilöohjauksen opiskelua viiden vuoden aikana. Jarmo Lampelan aloitettua ohjauksen professorina tätä määrää yritetään saada kasvuun ylimääräisin kurssein, mutta opetussuunnitelmassa tuo kuuden viikon luku seisoo. Olen käynyt ne kuusi viikkoa. Osaanko nyt ohjata näyttelijöitä? Käytänkö loput viidestä vuodestani kamera- ja jälkituotantotekniikan opiskeluun? Tämä on vain oma näkökulmani. Etenkin näyttämölavastuksen ja pukusuunnittelun opiskelijat, joiden opinnoista valtaosa tapahtuu Teatterikorkeakoulun tiloissa ja heidän opiskelijoidensa kanssa, eivät voi käsittää miksi heidän täytyy kuulua samaan kouluun kyltereiden ja teekkareiden kanssa. Miksi käsikirjoittajat ja teatteridramaturgit, joilla suuri osa perusopetuksesta on samaa (ja jopa samojen opettajien vetämää), käyvät näitä kursseja eri kouluissa muutaman ihmisen ryhmäkoista huolimatta?

Tähän on vastattu sanomalla, että näitä yhteistyökanavia uusi yliopisto ei uhkaa, vaan yhteisiä kursseja voidaan edelleen järjestää. Viimeistään tässä vaiheessa alkaa järkevämmältäkin ihmiseltä räjähtää pää. Miksi meidän pitäisi olla samassa yliopistossa sellaisten opetusalojen kanssa, joiden kera meillä on mahdollisesti yksi tai kaksi kurssia yhdessä koko viiden vuoden maisteritutkinnon aikana, ja tehdä yhteistyötä sellaisen korkeakoulun kanssa, jossa osa opiskelijoistamme suorittaa lähes koko perustutkintonsa? Miksei tämä mene toisinpäin? Kuka tämän sotkun on suunnitellut?

Kysymys on arvovalinnoista, hallitseeko elokuvan opetusta taide vai talous ja tekniikka? Kuka tekee päätökset ja missä? Saavatko elokuvataiteen asiantuntijat, sen professorit enää itse määritellä mitä opettavat, jos heitä ei edes kuunnella siinä, mihin korkeakouluun elokuvan kannattaa kuulua?

Aalto-yliopistoa rakentavien tahojen kivimuuritekniikka on toiminut. Riittävän monta päänkolautusta siihen on taannut sen, että ELOa ei olla enää viemässä kirkuen ja potkien uuteen yliopistoon, vaan tiedottomana ja vastustuskyvyttömänä.

Oskari Sipola
Kirjoittaja on fiktio-ohjauksen opiskelija Elokuvataiteen osastolla, osaston ainejärjestön hallituksen jäsen, Suomen Elokuvaohjaajaliiton hallituksen opiskelijajäsen, ja nyt myös Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen helmikuuhun 2010 asti Pro Arte -listalta.

Aalto-yliopisto, ruusunpunaisten unelmien kehto

...Mutta ruusuissakin on piikkejä, ja piikit jäävät lihaan kun niitä oikein puristelee. Hesari uutisoi tänään (8.8.2009):

(klikkaa kuvaa suuremmaksi)

 

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnasta etäällä pysytellyt opiskelija saattaa ihmetellä menoa. Ulosmarsseja? vähemmistödiktatuuria? Mitä oikein tapahtuu.

Asiasta on kirjoitettu muuallakin, joten pidemmittä puheitta maratonlistaus puheenvuoroista:

• Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan TKY:n hallituksen puheenjohtaja kirjoittaa edustajiston epäonnistuneesta kokouksesta: "Edustajisto ei epäonnistu tehdessään huonoja päätöksiä. Edustajisto epäonnistuu ja on merkityksetön vain silloin, mikäli se ei pysty päättämään." Tähän 21 äänen puolelle (vastaan 24 ääntä) jäänyt Oikean Aallon Atte Harjanne vastaa, että edustajisto epäonnistuu myös tämän näkemyksen mukaan, jos sitä ei enää saada päätösvaltaiseksi ulosmarssien vuoksi. http://blogit.tky.fi/2009/08/06/edustajistossa-totuus/
• Teekkareilla jatketaan; Katarina Kaste kirjoittaa sivustaseuraajien Huurteiset blogissa: "Kokouksen kipukohdaksi nousi menettelytapojen ääni-asia. <...> Minussa tämä ei herättänyt mitään kummempia tunteita... 2/3 enemmistöllä päätöksiä lähinnä tahkottaisiin pidempään, ei sen kummempaa. " Tämä ehkä on yksi suurimmista näkemyseroista teekkarien ja muiden välillä. Kiltatoimijat näkevät asian vain teknisenä turhana yksityiskohtana hidastamassa päätöksentekoa, kun se on taas kyltereille, poliittisille ja taikkilaisille demokratiakysymys. http://huurteiset.blogspot.com/2009/08/ja-tasta-se-lahtee.html
• Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan KY:n hallituksen puheenjohtaja myös kirjoitti blogissa kokouksesta: "Eilinen AYY:n edustajiston ensimmäinen kokous eteni teatterin lailla kohti lopputulosta, joka oli ehkä ennustettavissa, mutta jonka lopputulos taisi silti yllättää kaikki osapuolet. Suurin osa äänestyksistä päättyi 24-21, jossa teekkariblokki äänesti kyltereiden, taikkilaisten ja muutaman teekkarihajaäänen vähemmistön nurin." http://ylioppilaskunta.kyweb.org/2009/08/05/tervetuloa-suureen-ylioppilaskuntaan/
• Niin ikään kauppakorkeakoulun kasvatti, Joonas Turunen bloggaa kokouksen tunnelmista ja on kopioinut kokouksessa mukana olleiden edustajien facebookiin kirjoitettuja tunteidenilmauksia sivullensa. Kokous on herättänyt närkästystä myös Aallon henkilökunnassa ja tavallisissa teekkareissakin. http://joonasturunen.wordpress.com/2009/08/05/ayyn-edustajiston-ensimmainen-kokous/
• Ajankohtaisia uutisia voi lukea esimerkiksi Punavihreiden omasta uutissivustosta, http://twitter.com/AaltoInEnglish (facebookissa http://www.facebook.com/profile.php?id=100000115146825, lopullinen uutisivusto on parhaillaan työn alla)
• Kaikkien blogi-tekstien kommentit ovat osa keskustelua ja kannattaa ehdottomasti lukea!

Punavihreät ja taikkilaiset ovat sanoneet marssivansa ulos kokouksesta jos ei aiepäätöstä hyväksytä. Mikäköhän on aiepäätös? Aiepäätös on kolmen ylioppilaskunnan yhteinen julkilausuma ja sitoutuminen sisällyttää sääntöihin kohta joka turvaisi kaikkien alojen edustuksellisuuden Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan AYY:n hallituksessa, katkelma siitä:

"Yhdistyvät kolme ylioppilaskuntaa poikkeava toisistaan jäsenistöltään, jäsenmääriltään ja kulttuuriltaan. Yhdistymisen valmistelussa KY, TOKYO ja TKY haluavat varmistaa, että eri alojen erityistarpeet välittyvät Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan tietoisuuteen ja näkyvät sen päätöksenteossa.

<...>

KY:n, TOKYOn ja TKY:n edustajistosta on erittäin tärkeää, että hallitukseen hakee useita opiskelijoita kustakin korkeakoulusta. Aiepäätöksen tarkoituksena ei ole tarjota mandaattipaikkaa ylioppilaskunnan hallitukseen vaan varmistaa että eri alojen erityistarpeet huomioidaan hallituksen toiminnassa." (TKY:n, KY:n ja TOKYOn yhdessä hyväksymä Aiepäätös)

Ennen ulosmarssimista jätettäisiin kuitenkin eriävä mielipide. Eriävän mielipiteen mukana toimitetussa kirjeessä muille edustajiston jäsenille Mike Pohjola toteaa "Itse koen - ja monet muutkin kokevat - että aiepäätöksestä luistaminen vetää pohjan pois koko koulujen väliseltä yhteistyöltä ja siltä yhteistyön hengeltä, jossa edustajistovaalit järjestettiin."

Ote eriävästä mielipiteestä, jota ei toivottavasti koskaan tarvita:

"Näemme että TKY:n edustajiston, KY:n edustajiston ja TOKYOn edustajiston hyväksymä ja yhä voimassa oleva aiepäätös hallituksen jäsenten kolmen korkeakoulun edustuksellisuudesta sitoo Aalto-yliopiston ylioppilaskuntaa vähintäänkin moraalisesti, sillä edustajistovaalit järjestettiin aiepäätökseen sidotusti ja sen ansiosta. On huomattavaa myös, että suuri osuus AYY:n edustajiston jäsenistä on äänestänyt aiepäätöksen puolesta ja seisoo yhä toisessa toimielimessä kirjauksen takana. Tämä asettaa Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan alulle synkän kaksinaismoraalisen varjon.
 
Aiepäätöksen mukainen 22§ kirjaus on Aalto-yliopiston idean ja hengen mukainen sekä edistää ylioppilaskunnan toiminnan demokraattisuutta ja yhteistyötä. Vastaavanlaisia kirjauksia esiintyy muuallakin. Kirjausta vastaan esitetyt näkemykset eivät kestä kriittistä tarkastelua (lisää alla), ja puoltavat seikat ovat riittävän vahvoja hyväksymään." (Esitoimitettu mahdollinen eriävä mielipide 22§ pohjaesityksen puolesta)

Lisää kuulumisia kun lisää asioita tapahtuu!

Jukka Liukkonen
Punavihreät

Tervetuloa!

Tässä blogissa kirjoittavat Taideteollisesta korkeakoulusta ehdolla olleet (ja valitutkin!) Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsenet. Aroista aiheista kirjoitellaan tarpeen tullen anonyymisti ja kommentitkin on tervetulleita.

Taideteollisen korkeakoulun (TaiK) opiskelijoita oli ehdolla Punavihreät, Pro Arte ja Oikea Aalto -vaaliliitoissa. Valituksi tulivat Punavihreistä Maija Astikainen, Jukka Liukkonen ja Mike Pohjola, Pro Artesta Ilmari Arnkil ja Milla Martikainen. Oikeasta Aallosta ei päässyt läpi kumpikaan taikkilainen ehdokas.

Blogissa kaikki kirjoitukset ovat ihmisten henkilökohtaisia mielipiteitä.

Lukuintoa!