Paljon hehkutettu Aalto RAE (tutkimuksen arviointi) on tullut. Tuloksia on pantattu koko kesä, enkä itse ymmärrä vieläkään miksi. Yleensä yliopistomaailmaan kuuluu avoimuus, mutta ilmeisesti sitten haluttiin rakentaa jonkinlaista kohokohtaa ja saada ihmiset tulemaan Aalto-yliopiston kahvitilaisuuteen.
Uskoo kuka mitä haluaa, mutta pidän itse huvittavana sitä, että RAEssa puolet Aalto-yliopiston yksiköistä sai Very Good International Level tai paremman arvosanan (eli lähestulkoon maailman huipulla tai suunnannäyttäjä maailman muille yksiköille). Kun näen maailman kirjallisuutta alalta kuin alalta, niin en löydä koskaan mitään meidän kolmesta yliopistosta. Sen sijaan monia muita nimekkäitä yliopistoja löytyy. Herää kysymys että mikä (sosiaalinen) ilmiö vääristymän aiheuttaa...
Aaltoyliopiston taiteen, taidekasvatuksen, arkkitehtuurin ja muotoilun kannalta raportti herättää kaksijakoisia tunnelmia. Toisaalta kuulemani mukaan puolet TaiKista pääsi parhaat yksiköt -listalle, mutta itse arviointi tehtiin täysin vääristä lähtökohdista.Tuloksissa näkyy se mitä arvioinnissa pelättiinkin. Arviointi on tehty TKK:n tieteenfilosofisesta lähtökohdasta, eikä taiteen täysin erilaista paradigmaa ole joko osattu, viitsitty tai haluttu huomioida. Koko taidetta, muotoilua ja arkkitehtuuria arvioi vain yksi paneeli, joka teki töitä yli kaksin verroin seuraavaksi kuormitetuimpaan ryhmään nähden. Kun muut ryhmät nauttivat lounaita ja viettivät vapaa-aikaa kesäisessä helsingissä lomaillen paiski työryhmä hiki hatussa raportteja.
Kyse ei ole vain (palkkiollisten) panelistien jaksamisesta vaan myös arvoista. Näyttää että taidetta arvostetaan puolet vähemmän kuin tekniikkaa. Se on haluttu työntää syrjään ja panelistirahat käyttää tekniikan ja talouden arviointiin. Sinänsähän sillä ei ole mitään merkitystä että kuinka paljon panelistit tekevät työtä. Mutta kyse on paljon painavammista asioista.
Kyse on siitä, että sillä ainoalla ryhmällä ei ole aikaa kirjoittaa ja analysoida taiteellista tutkimusta yhtä syvällisesti kuin teknis-taloudellisilla ryhmillä. Ryhmien on tarkoitus tuottaa suosituksia, ja olematon aikamäärä on kaikki poissa taiteen tutkimuksen kehittämisestä. Kun aikaa on reilusti alle puolet vähemmän kuin muilla ja pitää venyttää aikatauluja illanviettojen päälle ei hyvä tule.
Arviointi on muillakin tavoin suoritettu kehnosti. Arkkitehtuurilla, ympäristötaiteella ja elokuvataiteella on yhtä paljon eroa keskenään kuin BioIT-ohjelmalla, kauppakorkeakoulun laskentatoimella ja teknillisen fysiikan tutkijakoululla. Silti yksi ryhmä arvioi näitä ja kuvataideopetuksen kymmenien vuosien päähän ulottuvaa toimintaa ja muita alueita joissa heillä ei ole edes riittävää pätevyyttä. Jopa asiantuntijaryhmä huomautti että arvioinnin pohjana käytetyt kriteerit ovat väärät luoville aloille. Kyllä tällainen asia olisi pitänyt osata tarkistaa valmisteluvaiheessa.
Näyttää selvästi että TKK-johtoisella toiminnalla oli oma lehmä ojassa. Taiteellista tutkimusta ei tunnuta arvostavan lainkaan. RAE:sta näkyy hyvin joidenkin TKK:n tutkijoiden ylimielinen asenne, jonka mukaan mikään humanistinen tai ihmistiede ei ole lainkaan tutkimusta. Kuvaavaa on, että taidetta arvioiva paneelin numerokin on aivan viimeinen.
Vuoden vaihteessa suoritetaan TAE, eli opetuksen arviointi. Toivon todellakin että silloin on vähintään kaksi tai kolme ryhmää arvioimassa taiteen alan opetusta, ja että opetusta ei tälläkin kertaa mene TKK:n näkemysten mukaan. Taiteen alan opetus on mielestäni varsin laadukasta, joskaan ei niin suoraviivaista ja johdonmukaista kun monilla muilla aloilla.
Jukka Liukkonen
Punavihreä edustajistoryhmä
